Olavinlinna
paluu etusivulle   tietoa palvelusta

Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta

näytä/piilota hakulomake ARTIKKELIHAKU
  
  
 
 
näytä/piilota hakulomake ALUEHAKU
  
  
  ?
  
 
 
näytä/piilota hakulomake KOHDEHAKU
  
  
  ?
  
 
 
 
KARTTAHAKU
Pieksämäki Heinävesi Enonkoski Savonlinna Joroinen Rantasalmi Sulkava Puumala Juva Mikkeli Kangasniemi Hirvensalmi Mäntyharju Pertunmaa
 

Venevaja

Arkkitehti Kirsti Kovanen
 
 
Vesitiet ovat olleet Etelä-Savossa käytössä tuhansia vuosia. Rauhalliset, paikoin kivikkoiset vedet ovat vielä nykypolvillekin tuttuja kulku- ja kuljetusreitteinä, ne ovat edelleen myös elannon ja virkistyksen lähde. Vesireittien geologisen ja kulttuurisen kehityskulun voi kulkija aistia Etelä-Savon vesillä: muinaisten aikojen melojan ja soutajan kokemus vesillä on edelleen saavutettavissa. Astuvansalmen muinaismaisema ja kalliomaalaukset Mikkelissä kertovat soutamisen ja veneiden pitkistä perinteistä.

Veneiden säilyttämiseen rakennetuista suojista on säilynyt venetalaita, nuottakoppeleita, venerantoja, sekä suullista ja tapoihin liittyvää perinnettä. Varhaiset hirsirakenteiset venetalaat ovat Etelä-Savon rannoilta kadonneet, mutta pieniä nuottakoppeleita ja kevytrakenteisia, lähinnä moottoriveneiden ajan vajoja on nähtävissä siellä täällä. Tapaperinteitä jatkaa mm. tervantuoksuiset kevätkunnostukset rannoilla ja venesatamissa.

Venerannoilla ja -vajoilla on ollut merkitystä asutuksen muotoutumiselle. Etelä-Savossa asutuksella on tiivis vesistösuhde, joka on jatkunut satoja, jopa tuhansia vuosia. Asutus sijoittui ja rakentui alunperin vesireittien äärelle ja osaksi vesistömaisemaa, ensin rantakyliin ja myöhemmin kaskitalouden mukana ylemmäs mäkiin. Myös vanhimmat taajamat, niin kirkonkylät kuin kaupungitkin, ovat syntyneet vesireittien varsille. Luonnolliset kulkusuunnat loivat asutuille alueille erityisen rantavyöhykkeen, jota leimasi vilkkaus niin liikkumisen kuin ajan mittaan myös varastoinnin ja kaupankäynnin suhteen. Huippuesimerkki tästä on Savonlinna, joka syntyi linnan kupeeseen vesireittien risteykseen.

Pitkän vesiteiden käytön aikana syntyivät yhteydet ja edellytykset talouden, kulttuurin ja politiikan kehittymiselle. Välittömästä liittymisestä vesireittiin tuli perusta rantojen maankäytölle sekä maaseudulla että taajamissa. Yksittäisten tilojen muodot johtavat saaristoalueilla aina alas rantaan. Mikkelin Ristiinassa Toijolan – Hurissalon alue ja Himalansaari ovat vanhaa veskansan aluetta, missä veneliikenne oli pääasiallinen liikkumismuoto vielä 1960-luvulla. Maantieliikenteen valtakausi on muuttanut suuntautumista parin viime sukupolven aikana ja samalla kääntänyt pihoja maanpuolen teitä kohti, mutta alueen kylät ja pihat katsovat vielä vanhasta muistista rantoja päin.

Joillakin venevajoilla on rakennushistoriallista arvoa yksittäisinä rakennuksina, kuten oman lajinsa viimeisillä edustajiilla on. Tällainen on Rantasalmen Porosalmen kirkkovenevaja, joka siirrettiin kirkonkylän museoalueelle 1960-luvulla. Se edustaa muuten jo kadonneita suurten yhteisveneiden hirsitalaita. Useimmin vajojen kulttuurihistoriallinen arvo liittyy rakentamisen perinteeseen, rakennustaitojen välittämiseen ja siirtämiseen niin, että rakennus on pikkuhiljaa uusiutunut, mutta perinteen mukaisesti. Savonlinnassa Kerimäen kirkkorannan yksittäiset venevajat ovat tällaisia. Kaikki perinteiset venevajat ovat kansanarkkitehtuuria parhaimmillaan: pitkäaikaiseen kokemukseen perustuvan tietämyksen siirtämistä rakentajien käsissä ja hiomana. Vanhemmat vajat sisältävät ja välittävät tietoa myös paikallisista rakennustavoista, jotka muuten ovat kadonneet tai katoamassa. Perinteiset vajat todistavat myös maan- ja vesienkäytön kehitystä pelkällä olemassa olollaan.

Vesireittien varren kirkonkylistä on muodostunut vesille suuntautumisen takia oma taajamaympäristötyyppinsä. Erityisen hieno tyypin edustaja on Sulkavan kirkonkylä, missä asutusta on Uitonvirran rannalla sen molemmin puolin. Aikoinaan, 1900-luvun alusta sen puoliväliin saaka oli Uitonrinteen ranta täynnä erilaisia ranta-aittoja ja -varastoja. Niistä on säilynyt yksi varasto ja muutama sauna. Satama on paikallaan, sen vajoista muistuttaa mastovarasto. Perinteisen ranta-alueen reunaan rakennettiin vv. 1987 ja 2003 soutustadion.

Venevajojen rooli kirkonkylän maisemassa käy ilmi Puumalan kirkonkylässä ja Puumalansalmessa, missä kuurit, saunat ja varastot muodostavat oman rakennetun ympäristönsä rantaveteen. Kuurit ovat moottorivenekaudelle tyypillisiä kevytrakenteisia rankorakenteisia, lautavuorattuja ja punamullattuja rakennuksia. Niitä yhdistävät rantaan kapeat yhdyssillat. Samantyyppisiä, mutta pienempiä yksittäisiä kuureja on säilynyt Mikkelissä Anttolan sataman alueella kuudessa talossa. Mäntyharjun asemakylällä mm. Kiepinsalmessa säilyneet venevajat edustavat rannalle rakennettuja vajarivistöjä.

Venevajat kuuluvat Etelä-Savon valtakunnallisesti merkittävään kulttuuriympäristöön. Savonlinnan Kerimäen kirkkorannan vajakokonaisuus, kirkkoranta, kirkkotie ja itse kirkko sen päätteenä on yksi säilyneistä arvoympäristöistä. Siellä kirkkorannan sijainti avoimen selkäveden äärellä on synnyttänyt aallonmurtajan venevajojen tueksi. Oma aikamme on täydentänyt rantaa satamalaiturilla ja ulkomuseoalueella.

Yksittäisiä venevajoja sisältyy valtakunnallisesti merkittäviin alueisiin Mäntyharjun ja Hirvensalmen kirkonkylissä. Joihinkin kohteisiin sisältyy hyvin säilyneitä perinteisiä venevajoja, mm. Mäntyharjun kirkonkylässä postinhoitajan venevaja. Sulkavan Alanteentien vajat ovat osa kulttuurimaisema-aluetta ja rakennettua ympäristöä. Mikkelissä Otavan sataman aseman makasiini Puulan rannalla on ainoa säilynyt rautatieasemien yhteyteen rakennettu rantamakasiini Etelä-Savossa. Valtakunnallisesti merkittävät kohteet ja alueet osoitetaan säilytettäviksi maakuntakaavoissa ja kuntakaavoissa.

Maakunnallisesti merkittäviksi luokitellut kohteet Mikkelin Anttolassa Harvionlahdella, Puumalan kirkonkylässä ja Mäntyharjun Kiepinsalmessa edustavat rankorakenteisia, lautavuorattuja, punavalkoisia kuureja ja täydentävät Etelä-Savon venevajojen ja -satamien historiallisia tyyppejä. Maakunnallisesti merkittävien kohteiden säilyminen turvataan maakuntakaavassa ja kuntakaavoissa.




Artikkeli on tuotettu Vespaikka – vesistömaisemat vetovoimatekijänä Etelä-Savossa -hankkeessa, jota rahoittavat Etelä-Savon ELY-keskus ja EU:n Maaseuturahasto. Hanketta toteuttavat ProAgria Etelä-Savo ja Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaiset vuosina 2019-2022.
ALUEITA
Hirvensalmen kirkonmäki ja tervaleppäranta
Anttolan satama
Mäntyharjun vanha keskusta
Kerimäen kirkko ja kirkkoranta
Pukkivirran kulttuurimaisema
KOHTEITA
Anttolan venevajat I
Anttolan venevajat II
Kiepinsalmen venevajat
Kirkonkylän apteekki ja posti
Venekuuri, Kirkonkylä
Venevaja, kirkonkylä
Rantasalmen museo
Venevajat, Kerimäki