Keuhkotauti oli muodostunut kautta Euroopan vakavaksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi jo 1800-luvun lopulla. Robert Koch oli löytänyt tuberkkelibasillin 1882, mikä johti määrätietoiseen keuhkotaudin torjuntaan. Suomessa ensimmäinen komitean keuhkotaudin eli tuberkuloosin hoitoa varten perustettiin 1898. Duodecim perustama Osakeyhtiö Keuhkotautisten parantola ajoi Matti Äyräpään johdolla sairaalaa Punkaharjulle. Senaatti luovutti 1899 maksutta Punkaharjun Takaharjulta 43 hehtaarin maa-alan Duodecimin suunnittelemalle parantolalle. Suunnittelusta vastasi arkkitehti Onni Törnqvist (myöhemmin Tarjanne) yhteistyössä Keski-Euroopan parantolarakentamiseen tutustuneen ylilääkäri Kalle Braxin kanssa.
Keuhkotautiparantola avattiin 1903. Siellä hoidettiin tuberkuloosipotilaita sotavuosiin asti, jolloin se otettiin sotilassairaalakäyttöön. Suomen valtio osti rakennuksen maa-alueineen ja parantolasta tuli Sotilassairaala. Se muutettiin sotilasparantolaksi 1952. Toiminta lopetettiin 1964.
Punkaharjun tuberkuloosiparantolaan kuuluu kolme paviljonkia, joita yhdistää kaksi kevytrakenteista puista makuuparveketta. Keskimmäisessä paviljongissa ovat yhteistilat ja sivupaviljongeissa potilashuoneet. Rakennusryhmään kuuluu myös jugendtyylinen ylilääkärin asunto ja hoitajien asuntola talousrakennuksineen 1920-luvulta. Rakennuksia ympäröi puisto, jossa sijaitsee arkkitehti Oiva Kallion 1923 suunnittelema teräsbetonisilta. Vaahersalontien varressa on vanhaa kivimuuria ja rannassa vanha laivalaituri.
Takaharjun parantola on osa Punkaharjun valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. |
ARTIKKELIHAKU