Sulkavan seurakunnan 1653-1822 rakentamat kolme kirkkoa ovat sijainneet suunnilleen samalla paikalla, mäenkumpareella Uitonvirran pohjoisrannalla. Kirkkotarhaa rajaava kiviaita on vanhimmilta osiltaan vuodelta 1843, pohjoisen sivun lisäalue aidattiin 1878. Kirkkotarhan pohjoissivulla on seurakunnan uusin hautausmaa, jossa hautaukset aloitettiin 1991. Hautakammio on hirsirunkoinen ja kekokattoinen hirsirakennus, joka on maalattu punamullalla ja katettu tervatulla lautakatolla. Se rakennettiin 1822 puretun puukirkon (rak. 1753) hirsistä kuorin lattian alle haudattujen säätyläisten hautojen suojaksi.
Nykyinen vuonna 1822 valmistunut, mutta vasta 1833 vihitty kirkko rakennettiin kirkonrakentaja Matti Salosen johdolla. Kirkko ei valmistuessaan vastannut täysin alkuperäisiä Yleisten rakennusten intendentinkonttorissa arkkitehti C. Bassin johdolla laadittuja piirustuksia. Lopullinen ulkomuoto perustuu rakenteellisiin korjauksiin, jotka tehtiin vuosina 1852-53 joensuulaisen kirkkorakennusmestari J. Tolpon johdolla, E. Lohrmanin ja A. E. Granstedtin laatimien uusien piirustusten mukaisesti. Kirkon keskiosaa ja kulmaulokkeita korotettiin ja tornista tehtiin kahdeksankulmainen. Nykymuodossaan kirkko on tasavartinen keskeiskirkko, jonka keskellä on umpinainen kupoli ja sen päällä kupukattoinen torni. Kirkon keskuskuutio muodostaa suuren korkean tilan, johon ristisakarat liittyvät kylkiäisinä. Ulkoseinien lisäksi keskuskupolia kannattelee neljä jykevää pylvästä.
Kellotapulin rakentaminen alkoi vuonna 1770. Rakennustyöstä vastasi pälkäneläinen rakennusmestari, joko Tuomas Hägert tai hänen kisällinsä Matti Petrell. Kellotapuli uudistettiin vuonna 1847, jolloin se sai nykyisen muotonsa kahdeksankulmaisine yläosineen ja aikaisempaa koristeellisemman paanukaton. Vastaavana mestarina oli savitaipalelainen Taavetti Rahikainen. Tapulin paanukatto uusittiin 2008-09.
Kirkko muodostaa huomattavan maamerkin kirkonkylää jakavan salmen rannalle. Kirkkomaa rakennuksineen on tärkeä osa Sulkavan kirkonkylän valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Kohteella on historiallisia, maisemallisia ja rakennushistoriallisia arvoja. Kirkko, tapuli ja hautakappeli sekä kiviaita ovat kirkkolain suojelukohteita. |
ARTIKKELIHAKU