Kristikunnan suurimmaksi sanottu puukirkko rakennettiin 1844–47 Anders Fredrik Granstedtin piirustusten mukaan, vihtiläisen rakennusmestarin Axel Magnus Tolpon ja myöhemmin hänen poikansa rakennusmestari Teodor Johannes Tolpon johdolla. Piirustukset vahvistettiin vuonna 1844, vaikka yli-intendentti E. B. Lohrmannin väitetään tehneen sen vastenmielisesti kirkon sortumisen pelosta. Rakennustyöt alkoivat lokakuussa ja valmistuivat 1847. Kirkko vihittiin käyttöön 1848.
Kirkko on keskeisesti korostettu lyhytsakarainen ristikirkko, josta löytyy uusgoottilaisia ja uusbysanttilaisia tyylipiirteitä. Keskustan huippuna on nelisivuinen kupolipäätteinen lyhtyrakennus, jonka sivuilla on suippokaarelliset ikkunat. Seiniä jaottelevat ikkunoiden väliset pystylistat. Vuorilaudat ovat leveät, samoin kattolistat ja leikkauksin koristetut länsi- ja itäsakaran päätyjä koristavat vuorilaudat. Kirkkosalissa on lehtereitä kahdessa kerroksessa ja keskikupolin sisäkorkeus on 24 metriä. Kirkkoon mahtuu viisituhatta henkeä, heistä istumaan kolmetuhatta.
Erillinen kolmikerroksinen, pohjaltaan neliönmuotoinen kellotapuli rakennettiin 1847 niin ikään Anders Fredrik Granstedtin suunnitelman mukaan. Kerimäen kirkko ja tapuli ovat osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. |
ARTIKKELIHAKU