| paluu etusivulle tietoa palvelusta |
Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta |
| paluu etusivulle tietoa palvelusta |
Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta |
| KARTTAHAKU |
|
Savonlinnan kylpylähistoriaa ”Onnellisten saarilla” |
| Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo, 30.12.2020 |
| Kylpylaitosten nousukausi alkoi Suomessa 1800-luvun puolivälissä, ja Savonlinnan kylpylaitoksen esiasteena pidetään 1840-luvulla kaupungissa toiminutta piirilääkäri Peter Lindforsin terveyslähdettä. Savonlinna soveltui 1800-luvun lopun kriteerien mukaan hyvin kylpyläkaupungiksi, koska ilmanala oli sopivan kostea ja leuto ja vesistön vuoksi kylpyläkausi viikon pidempi. Kylpylaitoksen perustaminen alkoi 1890-luvun alussa, kaupungin ja anniskeluosakeyhtiön myöntämällä pohjarahastolla, ja Savonlinnan Kylpylaitos Oy aloitti toiminnan 30.6.1894.
Paikaksi valikoitui Vääräsaari, jota arkkitehti Jac. Ahrenberg (1847–1914) piti parhaimpana ja edullisempana. Rakennustyöt alkoivat syksyllä 1894, ja 18.2.1895 pidettiin urakkahuutokauppa kylpylähuone- sekä ravintolarakennuksesta, jotka tuli pystyttää valmiille kivijaloille ristikkopuista laudoilla vuorattuna ja asfalttihuovalla katettuna 1.10.1895 mennessä. Aikakautensa moderneimman kylpylän urakoi rakennusmestari K. Laukkanen, ja koneiston toimitti Suomalainen Kalustokauppa Oy P. Sidorow. Kaksikerroksinen vuorattu kylpylaitos edusti harjakampoineen, romaanisine kaariaukkoineen ja lohikäärmeenpääkoristeineen norjalaista dragestiliä eli lohikäärmetyyliä. Skandinaavisiin ornamentteihin liittyi myös muinaissuomalaista kansallisromantiikkaa. Julkisivun tunnusmerkillisimmät piirteet olivat leveä, koristeellinen veranta, kaksi goottilaismallista suippoa tornia ja 1898 rakennettu korkea juhlasali. Kylpylaitos avattiin 15.6.1896 nimellä Olavin Kylpylaitos. Myös kasino valmistui samana vuonna, ja sille oli tunnusomaista avoimet, kahdella sivulla sijaitsevat verannat. 1900-luvun alussa saaren luoteiskulmaan pystytettiin hieroma- ja voimistelulaitos. Kylpylän palveluja käyttivät pääosin varakkaat joutilaaseen kesänviettoon, mutta vapaapaikkoja myönnettiin myös varattomalle rahvaalle. Laitos tarjosi hoitoja ruoansulatus-, hermosto- ja verenkiertosairauksien hoitoon, vähäverisyyteen sekä ylenpalttiseen lihavuuteen. Hoitokeinoja olivat höyry- ja kuumailmakaapit, sähkökylvyt, tärpättihöyryryöpyt ja mutahierontakylvyt. Kylpylaitos käyttikin saarista mainos- eli propagandalehdissä nimeä ”Onnellisten saaret”, jolla luotiin mielikuva niin laitoksen tarjoamista rentouttavista kylvyistä kuin niihin liittyneistä huviretkistä, illanvietoista ja kilpailuista. Kaupungin majoitustilojen osoittauduttua riittämättömiksi osa kylpyläyhtiön osakkaista perusti Savonlinnan Huvila Oy:n (1902 läht. Huvila Oy Sulosaari), joka rakennutti 1899 kylpylä- ja kesävieraita varten Vasikkasaarelle (uud.nim. Sulosaareksi) sillan ja viisi vuokrahuvilaa: Runolinnan, Kalliolinnan, Metsäpirtin, Wäinölän ja Pohjolan. Osakeyhtiö rakennutti 1909 Vääräsaarelle myös kaksikerroksisen pensionaatin eli matkustajakoti Wuorilinnan. Näistä on säilynyt kivijalalle pystytetty, pohjakaavaltaan neliönmuotoinen ja pyramidikattoinen Kalliolinna, joka suojeltiin rakennussuojelulailla 1990. Samoin on säilynyt Vääräsaarelle ilmeisesti jo ennen kylpylää valmistunut kaksikerroksinen, hirsinen, vuorattu, vinkkelihuvila Suruton, jota vuokrattiin niin kirjailija Joel Lehtoselle ja Mika Waltarille, kuin oopperalaulajatar Aino Acktéelle, joka kutsui sitä ranskalaisnimellä ”Sans-Souci”. Rakennus restauroitiin 1983 arkkitehti Eero Raatikaisen suunnitelman mukaan. Kylpylä- ja huvila-alueeseen kuuluivat Väärä-, Verkko- ja Sulosaaret, jotka yhdistettiin toisiinsa ristikkopienaisilla kaiteilla varustetuilla puusilloilla. Kylpylaitoksen edustan rannalle istutettiin lehmuskuja, ja saarille raivattiin maastoa myötäileviä kävelyteitä puistoksi raivattuun metsään. Lisäksi rakennettiin laitureita, huvimajoja, keilahalli, näkötorni, lawn-tenniskenttä, miesten uimahuone sekä ”eristetty” eli korkealla aidalla suojattu naisten uimahuone. I maailmansota keskeytti suunnitelmat ympärivuotisesta kylpylaitoksesta, mutta toiminta jatkui vilkkaana sotavuosina, kun venäläiset eivät päässeet Keski-Euroopan kylpylöihin. Sodan jälkeen suomalaiset korvasivat rikkaat pietarilaiset ja keskieurooppalaiset. Kylpylätoiminta oli kohtalaista, uusia hoitoja otettiin käyttöön ja entistä juhlaloistoa pidettiin yllä, kunnes 1928 kasinon juhlasali ja näyttämö tuhoutuivat tulipalossa – jäljelle jäi ravintolaosa. Yhtiöiden myydessä osakkeensa kaupungille 1934, kylpylaitos- ja majoitustoiminta loppuivat, kunnes 1937 perustettiin Savonlinnan Kylpylaitos Oy. Jatkosodan jälkeen toiminta ei kuitenkaan saavuttanut entistä laajuutta, ja lopulta kylpylätoimintaa harjoitettiin vain Wuorilinnassa. Kylpylaitoksen paloon 1964 päättyi 68 vuotta kestänyt kylpylätoiminta. Osakeyhtiön enemmistö ostettiin takaisin kaupungille, ja perustettiin hoitolaitos eli Savonlinnan Terveyskylpyläsäätiö. Uuden kylpylän suunnitteli arkkitehti Veikko Larkas (1909–1969), ja se valmistui vuonna 1969. Toimintavaikeudet johtivat kylpylän myyntiin Lomaliitto ry:lle 1975, jonka jälkeen palveluja monipuolistettiin kuntoutustoiminnalla ja vuoden 2009 konkurssiin saakka. Kesäkuun alusta 2010 Primehotels Oy jatkoi toimintaa. LÄHTEET Inventoinnit Museovirasto/Rakennushistorian osasto, Inventointikertomus 1971, Ritva Tuomi, Savonlinna/Olavin kylpylaitos, Vääräsaaren ja Sulosaaren huvilat, http://www.kyppi.fi/to.aspx?id=117.1427 . Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta, Suruton- ja Kalliolinna-kohdekortit. Kirjallisuus Olli Vehviläinen, Savonlinnan kaupungin historia III, Savonlinnan kaupunki 1876–1976, Savonlinna 1978. Jorma Hytönen–Martti Koponen, Hanaa, sanoi Hanell – Jees, betonia, vastasi kapteeni Arimo, Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa, inventointi- ja näyttelyjulkaisu, Saarijärvi 2014. Pertti Mutka–Matti Valkonen, Kylpyläelämää ”Onnellisten saarilla”, Satavuotias Savonlinnan kylpylaitos, Savonlinna 1996. Lehdet Savonlinna 1.2.1895 (nro 9), Urakka-Huutokauppa. Savonlinna 22.2.1895 (nro 15), Rakennushirsiä ostetaan… Keski-Savo 31.5.1904 (nro 59) Käynti ”Sulosaarella”. Keski-Savo 15.8.1905 (nro 90), Olawin Kylpylaitoksen 10-vuotisjuhla. Keski-Savo 29.9.1906 (nro 111), Sittenkuin kysymys on nostettu... Keski-Savo 3.10.1908 (nro 110), Urakkahuutokauppa. Keski-Savo 31.5.1917 (nro 58), Vapaakylpypaikkoja! Keski-Savo 5.6.1917 (nro 60), Wapaakylvwyt Olawin kylpylaitoksella. Savonlinna 350, juhlaliite Itä-Savon numeroon 174, Onnellisten saarten kuulu kylpylä. Itä-Savo 6.11.1976 (nro 256), Juhani Auvinen, Tietoja ja muistoja Savonlinnan kylpylaitoksen vaiheista. Muut Kiertokäynti ”Onnellisten saarilla” Savonlinnan kylpylaitoksella -esite, 1942 (Toini Kurimon kotiarkisto, kopio Savonlinnan maakuntamuseolla). Marja Heiskanen, Perehdytysopas vastaanoton työntekijöille Best Western Spahotel Casinolle, opinnäytetyö, Mikkelin ammattikorkeakoulu/matkailun koulutusohjelma, marraskuu 2013, s. 4 (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/67731/opinnaytetyo.pdf?sequence=1, haettu 30.7.2020). ”Meillä lomailtiin jo tsaarin aikana”, Spahotel Casinon www-sivu, (https://www.spahotelcasino.fi/hotelli/historia/), haettu 6.8.2020. Toini Kurimon puhelinhaastattelu 14.7.2020, haastattelija Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo. Valokuvat Savonlinnan maakuntamuseon kuva-arkisto 3:771, 59:106, 78:552, 256:1–2, 4–5, 11–12, 16, 283:3. |
| ALUEITA |
| Kasinonsaaret |
| Kyrönsalmen kulttuurimaisema |
| KOHTEITA |
| Kalliolinna |
| Kasino / Wanha Kasino |
| Suruton |
ARTIKKELIHAKU