Kangasniemen kirkonkylä

FM Laura Vikman, 23.5.2019

Kuva: Laura Vikman 13.9.2018
Näkymä Satamatieltä.

Puulaveden rannalle muodostuneen Kangasniemen kirkonkylän taajamakuvan maamerkkinä toimii itäsuomalaisen kahtamoisen perinnettä jatkava kulmaulokkeinen ristikirkko vuodelta 1814. Seurakunnan vaikutus taajama-alueen muodostumiseen on merkittävä, sillä vielä 1800-luvun lopulla kirkonkylä muodostui lähes kokonaan kappalaisen pappilan tilasta. Kunnan omistama maa sijoittui rantamaisemaan, jossa polveileva rantaviiva sijaitsi huomattavan lähempänä nykyistä Satamakadun linjausta. Nykyinen taajama rakentui kirkonkylän halki kulkevan maantielinjauksen ympärille, jonka tuntumassa sijaitsi myös sisävesiliikenteen satama. Maantien varrella sijaitsivat kestikievari, kansakoulu, käräjäkartano, pitäjäntupa, Ikanderin kauppa sekä siltavoudin ja värjärin rakennukset. Vakituinen asutus muodostui kirkonkylään vasta 1890-luvulla, kun kunnan omistama maa vuokrattiin rakennuspalstoiksi.

Vuonna 1932 vahvistettiin asemakaavalaki, jonka myötä maalaiskuntien taajaan asuttujen alueiden rakennustoimintaa pyrittiin ohjaamaan rakennussuunnitelman avulla. Kangasniemen rakennussuunnitelmaa varten asemakaavamittauksen laati maanmittausinsinööri Yrjö Kaarre vuosina 1936-37. Rakennushallituksen arkkitehti Eino Siiran laatima Kangasniemen ensimmäinen rakennussuunnitelma vahvistettiin kesäkuussa 1939. Pääosin rakennussuunnitelmalla osoitettiin kaksikerroksista rakentamista Kangasniemen kirkonkylään, jonka maisemaa leimasi kirkkoympäristö, kappalaisen pappila eli nk. Pieni-Pappila ja rantamaiseman vapaasti maastoa mukailevat asuin- ja liikerakennukset. Kaupunkisuunnittelussa kiinnitettiin huomiota alueiden valoisuuteen ja viheralueisiin 1930-luvulla. Kangasniemen rakennussuunnitelmassa vihersuunnitelma näkyi määräyksessä jättää katua rajaavat tontin osat istutuksille ja pienenä puistoaukiona (nyk. Anni Swanin puisto). Autoistumisen myötä viheralueita hyödynnettiin parkkipaikoituksen suunnittelussa ja kevyen liikenteen ohjaamisessa.

Vanhan maantien kiintopisteenä toimi valkoiseksi rapattu kaksikerroksinen Kangasniemen Osuuskaupan liikekiinteistö, jonka myötävaikutuksesta Otto Mannisen tien (ent. Puulaveden katu) varrelle rakentui yhtenäinen katunäkymä rapatuista asuin- ja liikerakennuksista 1940- ja 1950-luvuilla. Liikerakentamisen tieltä purettiin useita puurakennuksia, jolloin kirkonkylä muuttui nopeasti matalasta puurakentamisesta kaksikerroksiseksi tiilirakentamiseksi. Otto Mannisen tien liike- ja asuinrakennukset ilmentävät jälleenrakennuskaudella tapahtunutta kaupankäynnin muodon muuttumista palvelumyymälöistä valintamyymälöihin, joiden arkkitehtuurin vaikuttivat osuuskauppojen arkkitehtitoimistot. Liike- ja asuinrakennuksien katutasot olivat varattu liikehuoneistoille ja rakennuksen 2. kerros asuinhuoneistoille. Vuonna 1944 Osuusliike Savonseudun rakennuttamaan liikerakennukseen sijoitettiin myymälän lisäksi hotellihuoneita. Liikehuoneistot suurenivat 1960-luvulla, jolloin liikkeiden yhteyteen pyrittiin järjestämään parkkipaikoitus asiakkaille.

Kirkonkylän pohjoispuolelle rakennettiin Lapassalmen pengertie vuonna 1955, jolloin Mikkelin ja Kangasniemen välillä sijaitsevaa valtatie 13 uusittiin. Vesistömaisemaan sijoittuva pengertie lyhensi matkaa Kangasniemeltä Mikkeliin lähes kuusi kilometriä. Pengertien tuntumassa sijaitsee seurakunnan Pappilanniemeen rakentaman virasto- ja asuinrakennusryhmä 1950-luvulta. Kappalaispappila siirtyi Kotiteollisuusyhdistyksen omistukseen, jolloin seurakunta tiivisti asuin- ja virastorakentamista kirkon ympäristössä. Seurakunnan rooli muuttui 1950-luvulla, jolloin myös seurakuntarakennukset muuttuivat toimintoja yhdistäväksi monitoimirakennuksiksi. Arkkitehti Erkko Virkkusen suunnittelema seurakuntakeskus valmistui kirkon läheisyyteen vuonna 1968.

Kappalaispappilan tilan rakennukset purettiin, jolloin kirkonkylän keskustasta vapautui rakennustontteja julkisen rakentamisen käyttöön. Kappalaispappilan tonttia hyödynnettiin muun muassa arkkitehti Erkko Virkkusen suunnitteleman valtion virastotalon (1966) ja arkkitehti Aarre J. Vuorelan suunnitteleman linja-autoaseman (1983) rakennuspaikkana. Arkkitehti Olavi Norosen suunnittelema kunnantalo valmistui vanhan maantielinjauksen varrelle vuonna 1992. Kerroksellisuutta taajamakuvaan tuova kunnantalo jatkaa kunnallishallinnon historiaa ja muodostaa maisemallisen kiintopisteen Kangasniemen kirkkoaukean tuntumaan. Arkkitehti Noronen laati kunnantalosta seitsemän suunnitelmaa, joista ensimmäiset valmistuivat 1980-luvulla. Pitkän suunnittelutyön vuoksi rakennus ilmentää ajanjakson taloudellista nousukautta ja uudentyyppistä monitoimirakennusta, jossa yhdistettiin kunnanvirasto ja kulttuuripalvelut.

LÄHTEET

Kangasniemen kunnan arkisto, Kangasniemen rakennussuunnitelma (1939) ja asemakaavamittaus rakennussuunnitelmaa varten (1936-37).

Laitinen, Erkki (2015) ”Kangasniemen historia IV”. Kangasniemi: Kangasniemen kunta ja seurakunta.

Manninen, Antero (1962) ”Kangasniemen historia II”. Kangasniemi: Kangasniemen kunta.

Standertskjöld, Elina (2008) ”Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1930-1950”. Suomen rakennustaiteen museo ja Rakennustietosäätiö RTS julkaisu. Helsinki: Rakennustieto Oy.

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) ”Kangasniemen kirkon ympäristö” www.rky.fi

ALUEITA

Kangasniemen kirkon ympäristö

Kirkkolahdenkuja

Nakertajantie

Otto Mannisen tie

Otto Mannisen tien asuin- ja liikerakennukset

KOHTEITA

As Oy Pappilanmäki, entinen kanttorila

As Oy Piispanranta, entinen kirkkoherranvirasto

Helluntaiseurakunnan rukoushuone Eelim

Kangasniemen kirkko ja kellotapuli

Kangasniemen kunnantalo