Kiviholvisilloista kivirumpuihin

rakennusmestari Olavi Pakarinen, toim. Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo, 31.12.2015

1936
Hirvensalmen Lammiston hienohakatuista harkoista tehty kivisilta vuonna 1936 – vain kivien vastakkaiset pinnat työstettiin tasaisiksi. Rakennustyöt ovat vielä kesken, koska sillan viereiset keilat ovat vielä tekemättä.

Kuva: Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo 3.6.2009
Maakunnan vanhin kivisilta on rakennettu kaksiaukkoisena Sulkavan Siikakoskelle.

Kivisiltoja rakennettiin Suomen teille Ruotsin vallan aikana vain muutamia – Etelä-Savoon ei yhtään kappaletta. Venäjän vallan aikana Sulkavan Siikakoskelle 1860-luvun alussa rakennettu kaksiaukkoinen kiviholvisilta on iältään maakunnan vanhin (Suomen teiden historia 1, s. 173). Muiden 1800-luvulla rakennettujen kivisiltojen rakennusajaksi on arvioitu 1880-luku. Arvio niistä oli tehty vuonna 1921, jolloin sillat siirrettiin manttaalimiehiltä (veroa maksavan maan omistajilta ja haltijoilta) valtiolle Tielaitoksen hoitoon. Vuonna 1883 annetulla asetuksella määrättiin talonpoikien lisäksi teiden ja siltojen hoidon ”maksumiehiksi” myös teollisuuslaitokset ja ryhdyttiin antamaan asiantuntija-apua korvauksetta. On todennäköistä, että edellisestä johtuen 1880-luvulla olisi käyty heti rakentamaan vilkasliikenteisille teille kivisiltoja. Kivityön osaamiseen vaikuttivat mm. 1840–1850-luvuilla Saimaan kanavan ja 1880-luvulla Savon radan rakennustyöt. 1900-luvulla ennen itsenäisyyden aikaa Etelä-Savoon rakennettiin vain muutama kivisilta.

Huomattava muutos teitten- ja siltojen rakentamisessa tapahtui 1920-luvun puolivälissä, kun Tie- ja vesirakennushallituksen insinöörit alkoivat suunnitella ja rakennusmestarit johtaa sekä valvoa teitten ja siltojen rakentamista ja kunnossapitoa. Sen jälkeen Etelä- Savoon rakennetut kivisillat on suunnitelmien mukaisesti tehty hienohakatuista harkoista – jotkut laastisaumoilla ns. lämpimänä muurina. Näistä viimeisenä rakennettiin Hirvensalmelle Lammiston kiviholvisilta VT5:lle vuonna 1937. Toisen maailmansodan jälkeen kivisiltojen rakentaminen hiipui teknisistä ja taloudellisista syistä, mutta muutamia kivirumpuja valmistui. Sillassa vapaa-aukko on vähintään 2 m, rummussa alle 2 m.

Mikkelin tiepiirissä rakennettiin 1950-luvun alussa kivirumpuja ainakin kahdella työmaalla. Työskentelystä Kangasniemen Kutemajärven työmaalta kertoi työnjohtaja Tauno Luntinen ja Heinäveden Sappu–Enonkoski työmaalta työnjohtaja Yrjö Voutilainen. Kutemajärvellä rumpukivet työstettiin kalliosta räjäytetyistä lohkareista ja Sappu–Enonkoski työmaalla läheltä löytyneistä tai maasta kaivetuista pultereista (maakivistä). Kiviaines piti olla tasarakeista kovaa graniittia, josta hakattiin 40 tai 50 cm korkeita harkkoja. Lohkominen tapahtui käsiporauksena työparilta lekamies ja poranpitäjä. Reikien syvyys oli 12 cm ja väli 20 cm. Reikärivin suunta määräytyi etsimällä kiven pinnasta ”sööri” eli päälusta raaputtelemalla sitä jollain rautaesineellä. Sööri näkyi ohuena tummana juovana. Kun reiät oli porattu, laitettiin niihin alapäästään paksummat ”likut” eli teräksiset sivulevyt poikkisuuntaan reikäriviin nähden. Likujen väliin laitettuja teräskiiloja alettiin naputella 1,5 kilon moskalla, ja kiilojen piti soida samalla taajuudella. Kiilojen kiristyessä kivi alkoi ritistä, niin kuin puupölkky ritisee kiilalla halkaistaessa. Siinä vaiheessa piti vain odottaa kiven halkeamista. Samalla tavalla lohkaistiin kiven muutkin sivut – rumpuihin riittivät raakahakatut kivet.

Rummut perustettiin 30 cm:n hiekkakerrokselle, ja rummut olivat sen kokoisia, että kaksi kivivarvia riitti aukon korkeudeksi. Kansikivien välit tukittiin karhunsammalella, joka esti hiekan valumisen tieltä vesistöön.

LÄHTEET

Olavi Pakarinen, Tiemuseonhaastattelut/työnjohtajat, 1980–1990-luvut, alkuperäisaineisto säilytyksessä Mobiliassa, tieliikenteen valtakunnallisessa erikoismuseossa.

Olavi Pakarisen kotiarkisto, mm. Savon tiepiirin siltapiirrokset ja sillan tarkastuspöytäkirjat vuodelta 1922.

Kyösti Koponen, Maantiesiltakannan kehitys Suomessa, Helsinki 1983.

Juhani Viertola, Suomen teiden historia I, Mikkeli, 1984.

Siltojemme historia, vastaava toimittaja Seppo Aitta, Helsinki 2004.

ALUEITA

Museosilta, Enonkosken silta

KOHTEITA

Jyrkkäjärvenpuron kivisilta

Hintikan ylämylly ja silta

Lammiston silta

Kontusenjoen kivisilta

Myllyjoen kivisilta

Tiiliruukinpuron kivisilta

Heinolanjoen kivisilta

Pökkääntien kivisilta

Rokkalanjoen kivisilta