Vesistöt hallitsevat maakunnan itäosien maisemaa

Leena Lahdenvesi-Korhonen, ProAgria Etelä-Savo

Mikkelin itäpuolisen osan, Juvan, Joroisten, Rantasalmen, Puumalan, Sulkavan, Savonlinnan, Enonkosken ja Heinäveden eteläosan maisemaa hallitsevat vesistöt ja vesimaisema. Laajoilta selkävesiltä järviluonto vaihettuu sokkeloisiin reittivesiin. Seutu on karua, viljavia savikoita ei juurikaan ole ja metsäkasvillisuus on ympäröiviä seutuja karumpaa. Kuivat puolukkatyypin kankaat ovat tavallisia. Kivisillä mailla kaskiviljely on jatkunut poikkeuksellisen pitkään.

Maaseutuasutus on harvaa ja kylät muodostuvat väljistä talorykelmistä. Tyypillinen kylänpaikka on niemi. Suur-Saimaan seudun hyvin laajalla alueella on kuitenkin selkeästi erotettavissa muutamia toisistaan poikkeavia maisemia. Pohjoisosa on selkeimmin mantereisin ja viljelyalojen perusteella vaurain, laaja keski- ja eteläosa tukeutuu vesistöön, myös itäosassa on veden merkitys suuri, mutta seudun korkokuva on tasaista muodostumaa, eikä veden rooli alueen maisemassa ole dominoiva.

Juvan pohjoisosan, Joroisten ja Rantasalmen aluetta luonnehtivat poikkeuksellisen laajojen ja tasaisten peltokuvioiden viljelyalat. Viljelyalaa on saatu aikaan mm. kuivattamalla vesistöjä. Alueella vesi on ollut asumisen sijoittumista ohjaava, mutta sen merkitys maisemassa ei ole hallitseva. Tasaisessa maastossa syntyy hyvin pitkiä näkymiä, jotka ovat Etelä-Savoon poikkeuksellisia.

Mikkelin itäosa, Juva, Puumala, Rantasalmi, Sulkava ja Savonlinna kattavat laajimman osan Suur-Saimaan seutua. Vesialueiden suhde mantereisiin on hyvin suuri, alue on pienipiirteistä ja veden tyypittämää. Laakso- ja harjannemuodostumat noudattavat pääosin luode-kaakkosuuntaa.

Asutus on sijoittunut vesireittien varsille, saariin, niemiin ja vesistön läheisyyteen. Kylät ovat muodostuneet tasaisemmilla harjannealueilla nauhoiksi ja kumparealueilla pieniksi väljähköiksi ryhmäkyliksi. Yhteistä kaikille on veden läsnäolo, yhteys veteen ja vesireittien hyödyntäminen. Seudulla on jäänteitä esihistoriallisesta ajasta muuta maakuntaa enemmän.

Vesimatkojen ja lossiyhteyden takana olevilla saarilla on edelleen pysyvää asutusta, mutta sen väheneminen näkyy jo mm. maataloudessa. Saaret ovat muuttumassa vapaa-ajan viettopaikoiksi ja autioituvia tiloja näkyykin eniten juuri saarissa. Saarissa, joihin ei ole kiinteää tieyhteyttä, ollaan karjataloudesta siirtymässä kasviviljelyyn.

Savonlinnan itäosan ja Enonkosken maisemassa on tyypillistä pieni muuta seutua tasaisempi alue, jossa kyliä yhdistävät idylliset serpentiinitiet. Maisema on hyvin pienipiirteistä ja arvoituksellista, pienmaisemia ja niiden ryhmiä avautuu yllättävästi eripaikoista. Talot sijaitsevat pienillä kumpareilla, löyhinä kylinä, peltojensa ympäröiminä. Kylät seuraavat toinen toistaan ja kylien reunat ovat havaittavissa vain vaivoin. Kuten muuallakin maakunnassa on veden merkitys suuri ja vesi on ohjannut asuinpaikkojen muodostumisesta.

LÄHTEET

Ympäristöministeriö (1992). Maisemanhoito, Maisema-aluetyöryhmän mietintö 1. Mietintö 66/1992.

Wirilander, Kaarlo (1960). Savon historia III. Savo kaskisavujen kautena.

ALUEITA

Hyviänniemi

Kaitaisten viljelymaisema

Lapinmäki-Pasalankylä-Ryyhtölä

Haukilampi

Kaskiin viljelymaisema

Remojärvi

Summala - Kiiskilänniemi

Annilanselän itäranta

Neitvuori, Anttola

Ristiinan reitin kulttuurimaisema

Hamula