Laivareittien kulttuuriperintö Savonlinnan seudulla

Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo, 4.2.2015

Matkustajalaivan yläkannella muutamia matkustajia. Takana laivalaituri, jossa pieni koppi.

1896–1914
Sääminki, Moinsalmi, Lammassaari. Lammassaaren huvilaa maalataan. Tämä huvila paloi 1915. Lydia Hirvensalo verannalla, Auni Nuolivaara (Auni Hirvensalo) lasten keskellä, Selim Hirvensalo piippu suussa.

Matkustajalaivoja on ollut Saimaalla noin 240 ja matkustajalaivavarustamoja lähes 100. Matkustajaliikenne alkoi 1800-luvulla rahtiliikenteen oheispalveluna, mutta ei ollut tavatonta, että matkustajalaiva hinasi perässään tukkinippua höyrysahalle. Aikaisemmin alkanut rahtiliikenne auttoi myös matkustajaliikenteen kaluston huoltoa, kun Enso-Gutzeit rakensi 1910-luvulla Säämingin (nyk. Savonlinnan) Laitaatsiltaan Suomen tärkeimmän sisävesitelakan.

Saimaan kanavan valmistuminen vuonna 1856 avasi pääsyn merelle ja loi vilkkaan laivanvarustustoiminnan Saimaalle. Etelä-Savossakin rakennettiin monia höyryjä, joilla kuljetettiin puutavaraa, ja etenkin halkoja läheisen metropolin Pietarin tarpeisiin ja myöhemmin Suomenlahden rannikon kaupunkeihin. Pihlajaveden höyrylaivareiteistä perinteinen rahtilaivojen kauppatie kulki Savonlinnasta Pitkän Pihlajaveden, Tuohistonselän, Lepistönselän ja Tolvanselän kautta Lappeenrantaan. Matkailullisesti Savonlinnan seutu löydettiin 1800-luvun lopulla, jolloin erityisesti venäläisten matkailijoiden määrä kasvoi nopeasti. Olavinlinna, Savonlinna ja sen kylpyläpalvelut sekä Punkaharjun kansallismaisema olivat vetovoimaisia matkakohteita, joten matkustajaliikenne kasvoi reitillä, ja matkat veivät aina Viipuriin ja Pietariin saakka. Laivureilla oli tarve jatkaa purjehduskautta jäiden tuloon saakka, joten väylien turvallisuutta parannettiin rakentamalla loistoja eli navigointia avustavia valolaitteita. Saimaan ensimmäiset loistot rakennettiin puusta ruotsalaisen mallin mukaan, joka toimi kaasuöljyllä eli silloisella bensiinillä. 1890-luvulla loistoja muutettiin petrolikäyttöisiksi, ja vuosisadan vaihteessa loistojen puukojuja ryhdyttiin vaihtamaan metallisiin lieriönmuotoisin ja norjalaismallisiin 8-kulmaisiin loistorakennuksiin. 1920-luvulla loistojen polttoaine vaihdettiin asetyleenikaasuun, ja Saimaan kanavan uudelleen avaamisen myötä syväväylien loistot uusittiin 1960-luvun lopulta lähtien.

Lisääntyneiden höyryalusten vuoksi myös laivareittejä jouduttiin parantamaan. Heinäveden reitillä, joka yhdistää Kalla- ja Haukiveden toisiinsa, syvennettiin Suvasveden ja Kermajärven välistä väylää vuosina 1892–1895. Suurimmat työt olivat kuitenkin koskipaikkoihin rakennetut, kivisululla varustetut kanavat, joita rakennettiin vuosina 1895–1905 Karvionkoskeen, Pilppaan, Kermaan ja Vihovuonteen koskeen. Näiden sulkukanavien lisäksi rakennettiin Kermajärven ja Joutsenveden välille yksi huomattava avokanava Vääräkosken ohittamiseksi. Laivaliikenne pääsi vauhtiin Heinäveden kanavien kautta vasta vuonna 1907, kun ruoppaustyöt päättyivät. Vilkkaimmillaan laivaliikenne oli reitillä vuosina 1916–1928, ja Suomen Matkailijayhdistys suosittelikin hyvin hoidettua kanavareittiä Savonlinnasta Kuopioon matkaaville turisteille. Vilkkaan matkustajaliikenteen lisäksi Heinäveden reitin kautta uitettiin eniten tukkeja aina 1950-luvulle saakka. Myös Juojärven vesistön reitille rakennettiin vuosina 1911–1915 sulkukanavat Varistaipaleelle ja Taivallahdelle, joiden välille tehtiin avokanava. Kanavarakenteiden lisäksi kanavankaitsijalla pystytettiin tarvittavat rakennukset, joiden piirustuksia laativat arkkitehdit Bruno Granholm, Gustaf Nyström ja Thure Hellström. Erityisesti rakennusten kanavan puoleinen julkisivu oli koristeellinen monijakoisilla ikkunoilla ja niiden puitteisiin leikatuilla koristeilla.

Savonlinnassa alkoi paikallisliikenne vuonna 1864, kun majuri Lönnerström hankki pienen Wilkas-höyrypurren lähinnä hinaajaksi ja väylänmittauksen tukialukseksi. Wilkkaalla kuljetettiin myös matkustajia. Kymmenen vuotta myöhemmin alkoi säännöllinen laivaliikenne Savonlinnan ja Heinäveden välillä Heinäveden Höyryvenheyhtiön Allin aloittaessa liikennöinnin Savonlinnasta Pilppaan. 1800-luvun lopulla lähiliikenne Savonlinnan seudulla oli jo vilkasta, erityisesti Punkaharjun matkailureitillä.

Paikallisliikenteen aluksilla hoidettiin yhteyksiä Savonlinnan ja ympäröivän maaseudun ja järvialueen sekä muiden kaupunkien välillä. Näillä seuduilla vesikuljetus oli luonnollinen valinta, sillä se oli nopeampi ja taloudellisempi kuin hevosvetoiset maantiekuljetukset, ja monin paikoin saaristo oli vielä vailla tieyhteyksiä. Laivaliikenne Savonlinnasta suuntautui muun muassa Joensuuhun, Heinävedelle, Sulkavalle, Punkaharjun Putikkoon, Kangaslammille ja Varkauteen.

Savonlinnalaisten pienet laivat eivät enää tyydyttäneet kasvavan matkustajaliikenteen tarpeita 1890-luvulla. Laivoja pidettiin primitiivisinä ja matkustajien mukavuudessa oli toivomisen varaa. Asiaan saatiin muutos kymmenluvun lopussa. Tuolloin perustettu Höyryvenhe Osakeyhtiö Kerttu (1898) hankki kaksi laivaa säännöllistä matkustajaliikennettä, hinauksia ja huviretkiliikennettä varten. Ne huvilanomistajat, jotka olivat laivayhtiöiden osakkaita, ajoivat samalla myös muiden huvila-asukkaiden etuja. Laivoissa paikalliset matkustivat alakannella ja vapaa-aikaa viettävä herrasväki yläkannella.

Myös Pihlajaveden vesistön sisäisten kulkuyhteyksien parantamiseksi tarvittiin säännöllistä laivaliikennettä. Saariston sääminkiläisten palvelemiseksi oli syntynyt 1870-luvulta lähtien paikallinen höyrylaivasto, jonka toiminta oli vilkkainta 1900-luvun alussa. Laivareittejä oli käytössä ainakin neljä:

Savonlinna–Kesamonsaari–Kokonsaari–Tuohisaari–Ahvionsaari–Liistonsaari–Mikkolanniemi,

Savonlinna–Laukansaari–Kesamonsaari–Kokonsaari–Ahvionsaari–Kiviapaja–Kukassaari–Pietolansaari–Saukonsaari–Kakonsalo–Särkilahti,

Savonlinna–Pellossalo ja

Savonlinna–Putikko.

Laivat pysähtyivät lähes joka laiturissa, ja matkalaisia otettiin kyytiin tarpeen mukaan jopa keskeltä selkää soutuveneestä. Laiturit olivat joko nuolen tai T-kirjaimen muotoisia vankkoja kiviarkkulaitureita, ja ne oli nimetty kylän, paikan tai huvilan mukaan. Mikäli laiturin edestä kulki vilkkaasti liikennöity laivareitti, niin laiturille rakennettiin uimakoppi näkösuojaksi. Jos huvilalla ei ollut omaa laituria, niin tällöin käytettiin kylän tai naapurihuviloiden yhteistä laituria.

Pihlajaveden huvila-asutus alkaa nykyään leveänä nauhana Savonlinnasta ja kapenee itään Punkaharjun laivareittiä seuraten, mutta Punkaharjulla huvila-asutus taas laajenee. Sen sijaan Pihlajaveden eteläosassa – mikä oli maanviljelysseutua – ei myyty huvilatontteja. Huvila haluttiin rakentaa omalle tontille, ja kauempana taajamasta huvilan sijainnin määräsivät laivareitit, jotka olivat käytössä jo ennen huviloiden rakentamista. Lähes puolet Pihlajaveden huviloista – erityisesti 1800-luvulla rakennetut – on rakennettu saarille. Isännät myivät mieluimmin saaren, kuin mantereen maita, jolloin saaren sai halvemmalla.

Siinä missä lähimmät huvilat sijaitsivat Savonlinnan lähellä, niin kauimmaisiin piti matkustaa laivalla lähes kolme tuntia. Mikäli perheenpään piti työskennellä päivittäin kesälläkin, niin huvila hankittiin läheltä kaupunkia. Kun siirryttiin kauemmas kaupungista, ei perheenpää palannut joka ilta huvilalle. Kauimpana Punkaharjun reitin varrella sijaitsivat mm. opettajaperheiden huvilat, joissa voitiin viettää yhdessä koko kesä. Tällöin kaupunkiasunto voitiin vuokrata kylpylävieraille.

LÄHTEET

Eeva-Liisa Kauppinen, Kesä Saimaalla, Huvilakulttuuria Savonlinnan seudulla, Savonlinna 1998.

Anna Viisteensaari, Pihlajaveden saariston rakennusinventointi 1997 -raportti/Savonlinnan maakuntamuseo.

Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia, Merenkulkuhallituksen julkaisu, Keuruu 1991.

Mikko Pekonen, Saimaan vesistön ensimmäisistä loistoista, teoksessa Kavassi II, Saimaan Purjehdusmuseoyhdistyksen julkaisu n:o 3, toim. Toimi Jaatinen, Savonlinna 1988.

Savonlinnan maakuntamuseon vesiliikennettä koskevat selvitykset.

ALUEITA

Heinäveden reitin kanavat ja rakenteet, Karvion kanava

Heinäveden reitin kanavat ja rakenteet, Kerman kanava

Heinäveden reitin kanavat ja rakenteet, Kermankoski

Heinäveden reitin kanavat ja rakenteet, Kermanranta

Heinäveden reitin kanavat ja rakenteet, Pilpan kanava

Heinäveden reitin kanavat ja rakenteet, Taivallahden kanava

Heinäveden reitin kanavat ja rakenteet, Varislammen Välikanava

Heinäveden reitin kanavat ja rakenteet, Varistaipaleen kanava

Heinäveden reitin kanavat ja rakenteet, Vihovuonteen kanava

Heinäveden reitin kanavat ja rakenteet, Vääräkosken kanava

Heinäveden reitin vesistömaisema