Ristiinan alue kuului 1560-luvulla laajaan Pellosniemen hallintopitäjään. Ristiinan seurakunta erotettiin kreivi Pietari Brahen toimesta itsenäiseksi kirkkoherrankunnaksi Mikkelin kirkkopitäjästä vuonna 1649. Ristiinan vanhan kuntakeskuksen alue alkoi muodostua Pietari Brahen aikana rakennetuista kirkosta ja linnasta.
Pietari Brahe aloitti 1640-luvulla läänityksensä linnan ja asuinresidenssin rakentamisen. Rakennustyö päättyi 1669, jolloin puolustusvarustukset jäivät keskeneräisiksi. Linna rappeutui 1710-luvulla ja purettiin tiili- ja puuosiltaan vuonna 1802. Ensimmäinen, Pietari Brahen puolison Christinan mukaan nimetty kirkko valmistui 1650-luvulla. Sen tilalle valmistui nykyinen kirkko vuonna 1775.
Brahenlinnan raunioiden ja kirkon välisen tien varteen kasvoi 1900-luvun alkuun mennessä nauhamainen kylä, johon kuuluivat kaikki pitäjän julkiset rakennukset ja paikat: kirkko, kirkkoranta, viljamakasiini, käräjätupa ja kunnantalo, kansakoulu sekä joukko asuin- ja liikerakennuksia. Myöhemmin on alueelle rakennettu muun muassa arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema pappila vuonna 1946. Kirkon edustalla Pökkäänlahden rannassa sijaitseva laivaranta on historiallinen satamapaikka, joka on kokenut kehityksen kirkkoveneiden rantautumispaikasta ensin höyrylaivakauden matkustajasatamaksi ja sen jälkeen huviveneiden vieras- ja kotivenesatamaksi. Ristiinan vanhassa keskustassa kuvastuu kirkon ja pitäjän hallintohistoria tavalla, joka 1900-luvun kasvun myötä on hävinnyt useimmista kirkonkylistä. Ristiinan vanha kuntakeskus on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
Lisätietoa: www.rky.fi |
ARTIKKELIHAKU