Rummukkalan rantamaisema on 13 kilometrin päässä Heinäveden kirkonkylältä länteen Iso-Rummukan pohjoisrannalla. Alue koostuu kahdesta erillisestä avoimesta viljelymaisemasta sekä niitä reunustavasta luonnonmaisemasta. Länsipää on Myllyjoen loivasti kumpuilevaa rantaa ja Multamäen etelärinnettä. Itäpään muodostaa Iso-Rummukan lahtien välissä oleva mäki. Alueen itäpuolella kohoaa Hiisivuori, joka hallitsee laajempaa maisemaa. 161 metriä korkea Hiisivuori on tunnettu näköalapaikka, jonka päältä on näkymiä järvelle, kylälle ja kirkonkylälle asti. Hiisivuoren juurella oleva Hiisisuo on luonnontilainen ja sen läpi Hiisilahteen laskeva Haapapuro on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi pienvedeksi. Osa Haapapurosta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi.
Itäosan mäen laki on kokonaan raivattu viljelymaaksi. Peltojen keskellä on viisi taloa, joiden talouskeskukset ovat pienten nyppylöiden päällä. Mäen rinteillä kiertää kylätie sekä jyrkän rinnepellon laidalla että ylhäällä mäen laella. Maisema on erittäin pienipiirteistä ja kumpuilevaa. Rinnepelloilla on runsaasti kiviä ja kalliopaljastumia.
Rummukkalassa on ollut asutusta jo vuonna 1548, jolloin siellä oli vain yksi talo. 1700-luvun lopulla Rummukan ruotuun kuului kolme taloa, jotka ylläpitivät sotamiestä. Vanhimpia talon paikkoja ovat Seppälä ja Jokiniemi. Rummukkajoen varressa on ollut vesivoimalla toimiva mylly, jonka yhteydessä oli sirkkelisaha ja hiilenpolttopaikka. Alueen pohjoisreunassa kulkeva vanha tie on valmistunut yhdystieksi Karjalan ja Savonlinnan maanteiden välille vuonna 1864. Samalla perustettiin kestikievari Jokiniemeen teiden solmukohtaan. Itsenäisyyden aikana majatalon pitopaikka on vaihdellut Jokiniemen, Seppälän ja Kolarin välillä. Alueella on kulttuurihistoriallisia ja maisemallisia arvoja. |
ARTIKKELIHAKU